050-4651191

Maan kasvukunnon parantaminen

Hyvä maan kasvukunto auttaa viljelijää onnistumaan vähemmällä

 

Viljelytekniikan kehittyminen on saanut monen viljelijän unohtamaan maan kasvukunnosta huolehtimisen. Nykyaikaisella viljelytekniikalla voidaan tuottaa suuria satomääriä vuodesta toiseen kohdentamalla viljelypanoksia tarkkaan kasvikohtaisesti. Esimerkiksi lannoitus pystytään tekemään tarkasti kasvin mukaisesti joko tihkukasteluna tai lehtilannoituksena. Viljelymaasta poistuu kuitenkin vuosien saatossa muokkauksen ja sadonkorjuun yhteydessä orgaanista ainetta ja lopulta maa ei olekaan enää tuottoisa.

Köyhä maa vaatii enemmän

 

Kun maassa ei ole riittävästi orgaanista ainesta, joutuu peltoa lannoittamaan enemmän ja useammin. Maan muokkaus on hankalaa tai muokkauskertoja tarvitaan useampia hyvän tuloksen saavuttamiseksi. Maan rakenne ei ole kunnossa, se voi olla kovaa, se kuorettuu tai poutii ja kastelua tarvitaan enemmän.

Ravinnearvot voivat olla tosin vihreitä, mutta silti satopotentiaali voi laskea tai sadossa voi ilmetä laatuongelmia. Ongelmat kasvavat koko ajan ja viljely muuttuu entistä vaikeammaksi.

Kun hankalasta tilanteesta halutaan muutosta parempaan, se ei tapahdu yhdellä taikaiskulla. Jos aloitat toimenpiteet tänä kesänä, olet vuoden kuluttua päässyt jo pienen askeleen eteenpäin. On vain jatkettava pikkuhiljaa kohti parempaa.

Ensimmäiseksi on siirrettävä katse kasvista  maahan, jossa se kasvaa ja joka kasvun mahdollistaa. On tutkittava millainen maan kasvukunto on ja onko kasvilla edellytyksiä kasvaa.

 

Humus on maaperän selkäranka

 

Hyvässä maassa on tarpeeksi orgaanista ainesta eli humusta. Maaperän pieneliöstöllä on hyvät elinolosuhteet ja ne toimivat aktiivisesti. Lierot kaivavat maahan käytäviä ja huolehtivat osaltaan maan pystysalaojituksesta.

Maan rakenne on orgaanisen aineksen ansiosta kuohkeaa ja muruista, jolloin sitä on helppo viljellä ja käsitellä eikä maa tiivisty helposti.  Kuohkeassa maassa kasvin juurella on hyvät oltavat, se saa ravinteita ja ilmaa. Orgaanista ainesta sisältävä maa varastoi vettä kasvien käyttöön jopa kolme kertaa painonsa verran, joten keinotekoista kastelua ei tarvita välttämättä lainkaan.

Orgaanista ainesta hyvin sisältävässä maassa on kasvilla tarpeeksi ravinteita käytettävissä. Ravinteet myös säilyvät maassa, eivätkä huuhtoudu pois kuten karkeista maista. Typpeä muodostuu orgaanisesta aineksesta ja myös maassa jo oleva typpi vapautuu kasvien käyttöön. Maan lannoitustarve siis vähenee silloin, kun maassa on tarpeeksi eloperäistä ainetta ja kalkitustarvekin vähenee multavuuden kasvaessa.

Orgaanisen aineksen määrä eli hehkutushäviö, saisi olla kymmenen prosentin paikkeilla tai mielellään jopa enemmänkin. Hiekkasilla mailla samainen luku voi olla alle 3%. Tällöin kationivaihtokapasiteetti on alhainen eikä ravinteille ole kiinnittymispintaa, vaan ne huuhtoutuvat pois. Tällaisilla mailla tarvitaan voimakasta lannoitusta ja mielellään suoraan kasvin lehdille, jotta voidaan tuottaa kunnollista satoa.

Kuitu on tärkeää ravitsemukselle

 

Orgaanisen aineksen määrään pellossa voidaan vaikuttaa monella tapaa, esimerkiksi kasvivalinnalla, viljelykierrolla ja puukuituja lisäämällä.  Viljelykierrossa on tärkeää pitää mukana nurmikasveja, sillä murskatessa tai maahan muokatessa niistä muodostuu maahan eloperäistä massaa. Syväjuuristen kasvien viljely on myös tehokas tapa saada maahan multavuutta ja parantaa maan rakennetta.

Kuituhamppu on hyvä esimerkki kasvista, jolla saadaan runsaasti orgaanista ainesta. Kuituhampun varsi sisältää ligniiniä, puuainesta ja kun varsi murskataan maahan, siitä muodostuu jopa vuosikymmeniä kestävää humusta. Hampun vaikutus on pitkävaikutteinen kuten puukuiduilla ja aivan toista luokkaa kuin pelkän nurmen tuoma orgaaninen massa.

Maanparannusvaikutus puukuiduilla on kuin investointi tulevaisuuteen. Vaikutus ilmenee hitaasti ja köyhtyneiden peltojen käsittelymäärät ovat suuria, mutta selluloosan, hemiselluloosan ja ligniinin vaikutus kestää lähes isältä pojalle.

Puukuidut sitovat itseensä ravinteita suuren ominaispinta-alansa ja vapaiden ravinteiden kiinnittymispaikkojen vuoksi hidasvaikutteiseen muotoon. Maahan muodostuu samalla eräänlainen ravinnepankki, josta ravinteet vapautuvat hitaasti kasvien käyttöön pieneliötoiminnan vaikutuksesta. Kasvilla on pitkäksi aikaa ravinteita käytössä ja tämä vähentää osaltaan lannoituksen tarvetta.

Pitkäjänteisyys tuo runsaan sadon vähällä vaivalla

 

Jatkuva tehokas vilja- tai vihannesviljely vuodesta toiseen köyhdyttää maaperää. Viljelykierto kuuluu olennaisena osana luomutuotantoon, mutta myös tavanomaisessa viljelyssä tulisi maan antaa välillä levätä. Valitettavan usein viljelijän sanovat, ettei siihen ole mahdollisuutta.

Kuinka pitkään voidaan jatkaa viljelyä, joka jatkuvasti heikentää maan kasvukuntoa ja mitä tehdään sitten kun viljely ei enää onnistu?

Usein vaihdetaan tuotantosuuntaa tai ostetaan uutta peltoa huonon tilalle. Koskaan ei ole kuitenkaan liian myöhäistä aloittaa huonokuntoisen maan parantamista niin, että se taas jaksaa antaa kasville hyvät kasvuedellytykset. Hyvän kasvukunnon saaminen voi olla pitkäkestoinen projekti, mutta lopputuloksena viljelijällä on maa joka tuottaa runsasta satoa vähällä vaivalla.

Myynti